Lihasta.fi kokoaa yhteen ajankohtaista tietoa ja keskustelua kotimaisesta lihasta, sen tuotannosta ja kulutuksesta Suomessa.

Millainen on suomalainen lihantuotantoketju? Tietoa kotimaisesta lihasta, sen tuotannosta ja kulutuksesta Suomessa.

Mitä liha-alalla tapahtuu? Tutustu tuoreimpiin kirjoituksiin ja kannanottoihin.

Kotimaisen lihan viikko oli kouluissa 14.–18.11.2016 järjestetty teemaviikko, jonka aikana koululaisilla oli mahdollisuus tutustua kotimaisen lihan tuotantoon, käyttöön ja lihan matkaan tilalta ruokapöytään.

Mikä on Lihasta-viestintähanke? Lue lisää täältä.

Etsitkö tietoa kotimaisesta lihasta, lihantuotannosta tai lihan kulutuksesta Suomessa? Täältä voit hakea haluamaasi tietoa sivuston sisällöistä.

Suosi suomalaista lihaa, säästä ympäristöä

Heinäpaaleja pellolla
Kuva: Atria

Lihan alkuperällä on väliä. Erityisesti suomalaisen naudanlihan ympäristöhaitat ovat selvästi ulkomaista naudanlihaa pienemmät. Lihantuottajamaana Suomella on ympäristöetuja, jotka vähentävät tuotannon kokonaispäästöjä ja tekevät suomalaisesta lihasta ulkomaista ekologisempaa. Suomessa noin 80 prosenttia naudanlihasta on peräisin maitokarjasta, jonka hiilijalanjälki on naudan pihvilihaa pienempi. Kahden eri tuotantotavan yhdistäminen on ekotehokkaampaa. Suomessa ruuantuotantoon käytettävistä kansallisista vesivaroista ei ole pulaa toisin kuin esimerkiksi Etelä-Euroopassa. Ympäristön ja ilmaston kannalta liha on hyvä tuottaa mahdollisimman lähellä kulutusta.

Lihantuotanto ja muu tuotanto tukevat toisiaan. Tilojen rehuomavaraisuus on yli 80 prosenttia, ja rehuntuotannossa hyödynnetään muun elintarviketeollisuuden sivutuotteita. Kun eri tuotantoketjut tekevät yhteistyötä, tuotanto on tehokkaampaa ja kuormittaa ympäristöä vähemmän. Lisäksi ravinteita kierrätetään tehokkaasti käyttämällä kotieläinten lantaa lannoitteena.

Suomalaiselle lihantuotannolle tärkeät nurmilaitumet ja nurmirehutuotanto auttavat hyödyntämään ja huoltamaan maaseudun maaperää. Märehtijöiden käyttämät nurmilaitumet ja nurmirehutuotanto sitovat hiilidioksidia ja hiiltä, vähentävät fosforikuormaa sekä estävät ravinteita valumasta pelloilta vesistöön. Samalla vaikeasti muuhun elintarviketuotantoon soveltuva maaperä saadaan hyötykäyttöön, sillä Suomessa valtaosa viljelykelpoisesta pinta-alasta soveltuu vain nurmi- ja rehukasvien viljelyyn. Lisäksi laidunkarja ylläpitää Suomen perinnemaisemaa.

Suomessa työtä lihantuotannon ympäristövaikutusten vähentämiseksi tehdään jatkuvasti. Tilastokeskuksen mukaan maataloussektorin kasvihuonepäästöt ovat vähentyneet Suomessa 14 prosenttia vuosina 1990–2016. Vuoteen 2020 mennessä päästöjä on tavoitteena vähentää 13 prosenttia vuoteen 2005 verrattuna. Maatalouden osuus Suomen päästölähteistä on verrattain alhainen. Maataloussektorin osuus maan kokonaispäästöistä oli 11 prosenttia vuonna 2016, ja lihantuotannon osuus maatalouden päästöistä on noin puolet. Vuonna 2015 alkaneella EU:n uudella ohjelmakaudella maataloustuet on kytketty entistä vahvemmin ympäristön hyvinvointiin, ja suorasta tuesta 30 prosenttia on sidoksissa niin sanottuihin viherryttämistoimiin. Esimerkiksi peltoviljelyä on monipuolistettava ja nurmialueita säilytettävä.


Tärkeintä on valita kulutettava liha harkiten ja tarkastella sen kokonaisvaikutuksia. Vaikka runsaasti eläinperäisiä tuotteita sisältävät ateriat kuormittavat ympäristöä kasvisaterioita enemmän, ravitsemussuositusten mukaisesti koostetulla lautasella liha on vain yksi osa monipuolista ateriakokonaisuutta. Suomalaisen, ympäristöä ajatellen tuotetun lihan kuluttaminen kohtuudella on ulkomaista lihaa viisaampi valinta.