Lihasta.fi kokoaa yhteen ajankohtaista tietoa ja keskustelua kotimaisesta lihasta, sen tuotannosta ja kulutuksesta Suomessa.

Millainen on suomalainen lihantuotantoketju? Tietoa kotimaisesta lihasta, sen tuotannosta ja kulutuksesta Suomessa.

Mitä liha-alalla tapahtuu? Tutustu tuoreimpiin kirjoituksiin ja kannanottoihin.

Kotimaisen lihan viikko oli kouluissa 14.–18.11.2016 järjestetty teemaviikko, jonka aikana koululaisilla oli mahdollisuus tutustua kotimaisen lihan tuotantoon, käyttöön ja lihan matkaan tilalta ruokapöytään.

Mikä on Lihasta-viestintähanke? Lue lisää täältä.

Etsitkö tietoa kotimaisesta lihasta, lihantuotannosta tai lihan kulutuksesta Suomessa? Täältä voit hakea haluamaasi tietoa sivuston sisällöistä.

Vappu Pimiän kynästä: Lapsuuden patojen äärellä

Jos meiltä 70- 80-luvun lapsilta kysytään lapsuuden makumuistoja, siellä vilahtelevat uunimakkara, makaronilaatikko, karjalanpaisti ja porsaankyljykset. Tuolloin ei puhuttu nyhtöpossusta tai raakamakkaroista.

Oman lapsuuteni liharuoat tosin poikkesivat hieman kaverien pöydissä tarjottavista herkuista. Koska isäni on alkuperäiseltä ammatiltaan keittiömestari, meillä on syöty aina vähän kokeilevammin, perusmakuja unohtamatta. Meillä nautittiin kesäkurpitsaa ja oliiviöljyä, kun niitä ei vielä suomalaisista marketeista löytynyt. Isälläni oli tapana rahdata niitä ja monia muita elintarvikkeita perheen lomamatkoilta matkalaukuissa. Niitä sitten kaveritkin pääsivät ihmettelemään ja maistelemaan.

Meillä on syöty aina monipuolisesti ja lihaakin pöydässä on ollut monipuolisesti itse metsästetystä riistasta aina lenkkiin.

Pyrimme aina syömään perheen kesken samaan aikaan, ja kun se jossain kohtaa harrastusten takia kävi mahdottomaksi, pidettiin tavasta kuitenkin viikonloppuisin tiukasti kiinni.

Siinä missä arkena syötiin ihan niitä perusruokia kuten makaronilaatikkoa tai jauhelihakeittoa, viikonloppuisin nautittiin kokolihaa, kuten lampaanpaistia. Monille se kuuluu vain pääsiäiseen, mutta meillä sitä syötiin ympäri vuoden, mistä tapa on jäänyt myös minulle.

Suuria mielenläikähdyksiä herättää edelleen pitkään hautuneen lihakeiton tuoksu, joka leijaili aikoinaan isomummini Adan keittiöstä Kruunuhaassa.

Siinä missä mummini Eila taas vihasi ruoanlaittoa, mutta rakasti pyykkämistä, ilahdutti hän koko sukua joulun aikaan omalla erikoisuudellaan. Hän keitti häränhännistä tumman lihaliemen, joka sitten nautittiin itsetehdyn lihapasteijan kanssa niin, että lihapasteija laitettiin keittolautasen keskelle ja kuuma lihaliemi kaadettiin pasteijan ympärille. Tämän tavan olen ottanut omakseni, kun muutama vuosi sitten rupesimme järjestämään omaa joulua mökillämme. Valmistan liemen ja pasteijat jo hyvissä ajoin etukäteen pakkaseen, sillä projekti vie koko viikonlopun, mutta ah, on niin vaivan arvoista! Jouluaaton lounaana nämä herkut sitten nautitaan.

Uskon, että lapsuuden makumuistot luovat meille turvaa. Tästä syystä yritänkin tarjota niitä mahdollisimman paljon omille lapsilleni, hetki nuotion ääressä grillimakkara tikunnenässä voi jäädä takaraivoon, siinä missä ihanan rasvaiset kunnolla grillatut porsaankyljykset jäivät omaan mieleen lapsuuden kesistä Turun saaristossa.

Ja jos oikeaa turvaa ja lohtua haetaan, niin aina kun tullaan reissusta kotiin, nakkikastiketta on saatava heti, juuri kuten lapsuudenkodissa!

Ruokarakkaudella,

Vappu