Lihasta.fi kokoaa yhteen ajankohtaista tietoa ja keskustelua kotimaisesta lihasta, sen tuotannosta ja kulutuksesta Suomessa.

Millainen on suomalainen lihantuotantoketju? Tietoa kotimaisesta lihasta, sen tuotannosta ja kulutuksesta Suomessa.

Mitä liha-alalla tapahtuu? Tutustu tuoreimpiin kirjoituksiin ja kannanottoihin.

Kotimaisen lihan viikko oli kouluissa 14.–18.11.2016 järjestetty teemaviikko, jonka aikana koululaisilla oli mahdollisuus tutustua kotimaisen lihan tuotantoon, käyttöön ja lihan matkaan tilalta ruokapöytään.

Mikä on Lihasta-viestintähanke? Lue lisää täältä.

Etsitkö tietoa kotimaisesta lihasta, lihantuotannosta tai lihan kulutuksesta Suomessa? Täältä voit hakea haluamaasi tietoa sivuston sisällöistä.

Suomalaisen lihan välttäminen ei ratkaise Itämeren ongelmia

Helsingin Sanomat uutisoi perjantaina 3.2. Itämeren ravinnekuormituksesta ja nosti esiin erityisesti lihan ympäristöhaitat. Itämeren puhtaus on meidän yhteinen vastuumme, ja siitä täytyy pitää huolta. Juttukokonaisuus antaa lukijalle kuitenkin yksipuolisen käsityksen, sillä lihantuotannon ympäristökuormitusta ei aseteta selkeisiin mittasuhteisiin eikä Suomen maataloudessa ja lihantuotannossa rehevöitymisen ehkäisemiseksi noudatettavia toimintatapoja tuoda riittävästi esille.

Suomen osuus kaikesta Itämereen tulevasta fosforikuormasta on noin 10 prosenttia. Tästä maatalouden osuus on merialueesta riippuen noin puolet. Suomen maatalouden osuus kaikesta Itämeren kuormituksesta on siten arviolta alle kuusi prosenttia. Tätä ei ole mainittu Helsingin Sanomien juttukokonaisuudessa, minkä vuoksi lukijalle syntyy harhaanjohtava kuva Itämeren kokonaistilanteesta. (Lähde: Ympäristö.fi http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Meri/Mika_on_Itameren_tila/Itameren_fosforikuorma_Suomesta(31444))

Helsingin Sanomat esitti myös, että 70 prosenttia Suomen peltoalasta on eläinpohjaisen ravinnontuotannon käytössä. Lehdessä ei kerrottu, että tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että Suomen pohjoisissa olosuhteissa maaperä soveltuu parhaiten nurmi- ja muun eläinrehun tuotantoon, eivätkä muut viljelykasvit, esimerkiksi leipäviljakasvit, pärjää yhtä hyvin. Suomessa naudat syövät pääravinnokseen lähellä tuotettua nurmirehua, jolla on myönteisiä ympäristövaikutuksia: nurmirehun ympäristöpäästöt ovat aina merkittävästi pienemmät kuin yksivuotisten rehukasvien ja hyvin hoidettu nurmilaidun voi jopa sitoa ilmakehän hiilidioksidia. Nurmi myös estää ravinteita valumasta vesistöihin. Vaikka nurmiviljely loppuisi, peltojen päästöt eivät nollaantuisi, sillä myös käyttämättömästä pellosta aiheutuu päästöjä.

Helsingin Sanomien artikkelissa tuodaan esille myös pelkästään lihantuotantoon tarkoitetun pihvikarjan suurempi ympäristökuormitus yhdistettyyn maidon- ja lihantuotantoon verrattuna. Jutussa ei kuitenkaan kerrota, että Suomessa tuotetusta lihasta 80 prosenttia tulee maitotiloilta. Yhtä lailla on tärkeää huomioida, että pihvikarjalla on merkittävä rooli ympäristön monimuotoisuuden säilyttämisessä: luonnonlaitumilla laiduntava pihvikarja pitää yllä perinnemaisemaa ja estää sen umpeenkasvua, mikä on eduksi myös muille eliöille.

On totta, että maataloudella on vesistöjä rehevöittäviä vaikutuksia. Maatalouden ja lihantuotannon ympäristövaikutusten vähentämiseksi tehdään kuitenkin Suomessa jatkuvasti töitä. Pitkäjänteisen ympäristötyön ansiosta esimerkiksi pohjavesien nitraattipitoisuus on meillä kansainvälisesti verrattuna alhainen. Suomalaisista maatiloista 90 prosenttia (95 prosenttia peltoalasta) on sitoutunut ympäristötukeen ja sen asettamiin vaatimuksiin. Se tarkoittaa esimerkiksi valumia pienentäviä suojavyöhykkeitä ja täsmälannoitusta.

Itämeren puhtaudesta huolehtiminen kuuluu meille kaikille. Pelkkä lihansyönnin vähentäminen ei kuitenkaan yksin ratkaise Itämeren ongelmia: kuluttajan on kiinnitettävä huomiota myös moniin muihin arjen valintoihin vähentääkseen Itämeren kuormitusta. Tarvitaan pitkäjänteistä työtä sekä lihantuotannon että kaiken kulutuksen kehittämisessä yhä kestävämpään suuntaan, missä ympäristötutkimuksellakin on merkittävä rooli. Tutkimuksista kerrottaessa on kuitenkin tärkeää esittää tulokset selkeästi siten, ettei yleisölle synny harhaanjohtavaa tai yksipuolista kuvaa kokonaistilanteesta.

Lihasta-viestintähanke
Riikka Kouhi
projektipäällikkö