Lihasta.fi kokoaa yhteen ajankohtaista tietoa ja keskustelua kotimaisesta lihasta, sen tuotannosta ja kulutuksesta Suomessa.

Millainen on suomalainen lihantuotantoketju? Tietoa kotimaisesta lihasta, sen tuotannosta ja kulutuksesta Suomessa.

Mitä liha-alalla tapahtuu? Tutustu tuoreimpiin kirjoituksiin ja kannanottoihin.

Kotimaisen lihan viikko on kouluissa 14.–18.11.2016 järjestettävä teemaviikko, jonka aikana koululaisilla on mahdollisuus tutustua kotimaisen lihan tuotantoon, käyttöön ja lihan matkaan tilalta ruokapöytään.

Mikä on Lihasta-viestintähanke? Lue lisää täältä.

Etsitkö tietoa kotimaisesta lihasta, lihantuotannosta tai lihan kulutuksesta Suomessa? Täältä voit hakea haluamaasi tietoa sivuston sisällöistä.

Liha-alan sanastoa

Avonainen kirja

Broilerikasvattamo – Kasvatustila, jossa broilerit kasvatetaan teuraskokoon asti.

Emakko – Nimitystä käytetään naarassiasta ensimmäisen porsimisen jälkeen.

Emakkosikala/porsastuotantosikala – Tila, jossa emakot astutetaan ja jossa porsaat syntyvät. Voi sisältää emakoiden tiineytysosaston ja joutilasosaston sekä porsitusosaston ja porsaiden välikasvatusosaston ts. vieroitusosaston.

Emo-/nuorikkokasvattamo – Emokasvattamossa kasvatetaan Suomeen Ruotsista päivän ikäisenä tulleet vanhempaispolven linnut noin 18 viikon ikäisiksi.

Emolehmätila – Pihvilihan eli liharotuisista naudoista saatavan lihan tuotantoon erikoistunut tila. Emolehmät poikivat yleensä keväällä, ja karjaa laidunnetaan pitkälle syksyyn. Emolehmiä ei lypsetä, vaan ne imettävät vasikoitaan. Talvella liharotuiset naudat eli pihvikarja elää pihatossa. Yhdistelmätuotannossa vasikat kasvatetaan tilalla teuraspainoon asti. Yleisimmin vasikat siirretään vieroituksen jälkeen loppukasvatukseen erikoistuneelle tilalle. Emolehmätilojen määrä on kasvussa.

Ensikko – Porsastuotantoon valittu nuori naarassika, joka ei ole vielä porsinut.

Hautomo – Hautomossa vanhempaispolven tuottamat munat haudotaan. Kuoriutuneet, tuotantoon kelpaavat untuvikot siirretään hautomosta broilerikasvattamoon.

Hieho – Sukukypsä, poikimaton naarasnauta.

Hännänpurenta – Jos sioilla ei ole tarpeeksi tilaa tai virikkeitä, niillä voi esiintyä häiriökäyttäytymistä, kuten hännänpurentaa, jota ehkäistään joissakin maissa typistämällä saparo. Suomessa sikojen saparoita ei typistetä. Eläimille on annettava virikemateriaaleja, jotta ne voivat lajikäytökselleen tyypillisesti esimerkiksi tonkia, mikä vähentää häiriökäyttäytymistä. Hännänpurenta on Suomessa hyvin harvinaista.

Härkä – Täysikasvuinen kuohittu urosnauta.

Höyhenten nokkiminen – Jos linnuilla ei ole tarpeeksi virikkeitä, ne saattavat nokkia lajitovereidensa höyheniä. Tämän vuoksi joidenkin Euroopan maiden emolintu- ja kananmunatuotannossa lintujen nokka saatetaan typistää. Suomessa nokantypistys on kielletty, toisin kuin esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa. Höyhenten nokkimista ehkäistään hyvillä elinolosuhteilla. Suomessa emolinnut kasvavat vapaana lattialla, jossa ne voivat toteuttaa lajinmukaisia tarpeitaan kuopsuttamalla ja nokkimalla kuiviketta.

Isovanhempaispolvi – Vanhempaispolven eli emobroilereiden ja kukkojen vanhemmat. Suomen broileriketjussa jo vanhempaispolvi tuodaan Suomeen Ruotsista.

Jalostus- ja siitossikala – Tuottaa jalostuseläimiä muille sikaloille.

Joutilas emakko – Nimitystä käytetään naarassiasta porsaiden vieroituksesta seuraavan tiineyden loppuvaiheeseen asti.

Karju – Urossika, yleensä siitokseen tarkoitettu sukukypsä urossika.

Kastrointi/kuohinta – Kastroinnissa uroseläimeltä poistetaan kivekset. Karjuporsaat kastroidaan, jottei sianlihaan muodostuisi epämiellyttävää karjun hajua. Kivunlievitys ei ole pakollista, mutta hyvinvointikorvauksen edellytyksenä on, että porsaalle annetaan kivunlievitystä ennen kastrointia ja sen jälkeen. Lihantuotantoon kasvatettavia nautoja ei Suomessa yleensä kastroida.

Kolmivaihekasvatus – Maitorotuisten lihanautojen yleisin kasvatusmalli. Naudat syntyvät maitotilalla, josta ne siirretään ensin vasikkakasvattamoon välikasvatukseen ja sieltä loppukasvattamoon. Vasikkakasvattamossa on juottamo ja teiniosasto.

Laatuvastuu – Laatuvastuu-leima annetaan suomalaiselle sianlihalle, joka on tuotettu kansalliseen laatujärjestelmään kuuluvalla, sertifoidulla tilalla. Sikavaan perustuvassa Laatuvastuu-järjestelmässä sikojen terveys ja lihan tuoteturvallisuus ylittävät merkittävästi lakisääteisen minimitason.

Laidun – Laidun on naudoille pellolla tai luonnonlaitumella rajattu alue, jossa ne saavat jaloitella ja syödä vapaasti laidunnurmea eli laiduntaa. Laitumella pitää olla tarjolla puhdasta vettä sekä mahdollisuus hakeutua suojaan hankalilta sääolosuhteilta. Lypsylehmillä on Suomessa jaloittelupakko eli kesäisin maitotilojen lehmien on päästävä ulkoilemaan. Emolehmät viettävät koko kesän laitumella vasikoidensa kanssa.

Lehmä – Poikinut naarasnauta.

Lihantuotantotila/loppukasvattamo – Lihantuotantotila eli loppukasvattamo on erikoistunut kasvattamaan nautoja vasikoista teurasnaudoiksi. Pihvitilaksi kutsutaan lihantuotantotilaa, joka on erikoistunut kasvattamaan liharotuisia nautoja vieroitetusta vasikasta teuraaksi.

Lihasika – Nimitystä käytetään siasta, joka valitaan lihantuotantoon eikä esimerkiksi siitoseläimeksi. 

Lihasikala – Lihasikojen loppukasvatukseen erikoistunut sikala. Porsaat tuodaan tilalle emakkosikaloista kasvamaan teuraspainoon asti.

Maitorotuinen nauta vs. liharotuinen nauta – Maitorotuiset naudat on jalostettu maidontuotantoon: vasikka syntyy maitotilalla ja sen emä on lypsyrotuinen lehmä, isä joko maitorotuinen tai liharotuinen. Liharotuinen nauta on jalostettu lihantuotantoon: vasikat syntyvät emolehmätilalla ja sekä sen emä että isä on liharotuinen nauta. Liharotuisten nautojen liha eli pihviliha on erityisen maukasta.

Maidontuotanto-/lypsykarjatila – Tilalla kasvatetaan lypsylehmiä. Maitotiloilta poistuu lihantuotantoon teuraskypsiä lypsylehmiä, sonnivasikoita tai maidontuotantoon sopimattomia hiehoja. Vasikat voidaan kasvattaa maitotilalla teuraspainoon asti tai vieroitukseen asti, jonka jälkeen ne siirretään loppukasvattamoon. Yleisin kasvatusmalli on kuitenkin kolmivaihekasvatus.

Mulli – Nuori urosnauta.

Munittamo/emokanala – Munittamossa elävät broilerituotantoa varten munivat emot sekä munia hedelmöittävät kukot eli lihabroilereiden vanhempaispolvi.

Naseva – Nautojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä.

Nautarekisteri – Eviran hallinnoima tietorekisteri, johon pitäjän tulee ilmoittaa nautojen syntymä, kuolema, myynti, osto ja siirto.

Nuorikko – Nuori emobroileri.

Nupoutus – Ilman nupoutusta eli vasikoiden sarvenalkujen polttamista sarvet kasvavat pitkiksi ja teräviksi, mikä aiheuttaa loukkaantumisriskin muille eläimille ja eläintenhoitajille. Hyvän toimintatavan mukaisessa nupotuksessa käytetään puudutusta tai rauhoitusta.

Parsinavetta – Parsinavetassa naudat seisovat tai makaavat kytkettyinä parteen. Naudan edessä on ruokintapöytä ja takana lantakouru. Suomen lypsylehmistä noin puolet kasvatettiin parsinavetoissa vuonna 2013. Parsinavetan lehmiä on Suomessa pakollista laiduntaa kesäaikaan.

Pihattonavetta – Lämmin tai kylmä navetta, jossa naudat voivat liikkua eri osien välillä. Sisältää esimerkiksi makuuhallin tai parret, ruokinta- ja lypsyaseman sekä lantakäytävän. Pihatot yleistyvät. Eläinten hyvinvointikeskuksen vuoden 2014 tietojen mukaan viime vuosina on rakennettu 3–6 parsinavettaa vuodessa, pihattoja puolestaan 60–86. Lihanaudat kasvavat pääosin pihatoissa tai ryhmäkarsinoissa. Esimerkiksi vuonna 2010 vain voin viidennes niistä eli parsinavetoissa.

Pihattosikala – Avoin kasvatustila, joko sisäkasvatuspihatto tai ulkokasvatuspihatto. Ulkona sioilla on esimerkiksi suojakatos, ruokakaukalo, juoma- ja rypemispaikka sekä varjokatos.

Porsimishäkki – Porsimishäkillä voidaan rajoittaa emakon elintilaa karsinassa aluksi porsimisen jälkeen, jottei se vahingoita porsasta. Emakon pitää pystyä imettämään porsasta häkissä.

Ryhmäporsiminen – Kaikki tilan emakot ja porsaat siirretään samaan tilaan vähän porsimisen jälkeen.

Sikarekisteri – Eviran hallinnoima tietorekisteri, johon pitäjän tulee ilmoittaa sikojen osto, myynti, siirto ja eläinten määrä.

Sikava – Sikojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä.

Sonni – Urosnauta.

Tiineytyshäkki – Tiineytyshäkillä voidaan rajoittaa emakon elintilaa tiineyden alussa, jottei tiineys vaarantuisi esimerkiksi ryhmäkasvatuksessa mahdollisesti esiintyvän aggressiivisen käyttäytymisen vuoksi. Suomen sikatiloilla tiineytyshäkkiä saa käyttää vain tiinehtymistä seuraavien neljän viikon ajan, minkä jälkeen ryhmäkasvatus on pakollista porsimiseen asti.

Täydentävät ehdot – Perusvaatimuksia, joiden noudattaminen on edellytys useille viljelijätuille, kuten eläinten hyvinvointikorvaukselle. Ne jaetaan neljään ehdonalaan: (1) ympäristö, ilmastonmuutos ja hyvän maatalouden ympäristövaatimukset, (2) kansanterveys sekä eläinten ja kasvien terveys, (3) eläinten hyvinvointi, (4) pysyvän laitumen säilyttäminen.

Vanhempaispolvi – Broilereiden vanhemmat eli emobroileri ja kukko. Vanhempaispolvi tuodaan Suomeen Ruotsista.

Vapaaporsituskarsina – Emakon elintilaa ei rajoiteta porsimisen jälkeen, mutta karsinassa on oltava porsaspesä ja porsaita suojaavat aidat.

Vasikkapiilo – Pihatossa vasikoille varattu rauhallinen alue, jonne aikuisten lehmien pääsy estetään esim. tarpeeksi pienten porttien avulla.

Välitysvasikka – Syntymätilaltaan loppukasvatukseen siirrettävä vasikka. Vasikoiden välitystä organisoivat yleisesti teurastamot.

Yksilökarsina, ryhmäkarsina – Naudat elävät navetassa rajatulla alueella joko yksin tai ryhmässä.

Yhdistelmäsikala – Emakkosikalan ja lihasikalan yhdistelmä. Porsaat syntyvät emakkosikalan puolella, minkä jälkeen ne siirretään lihasikaosastolle. Porsaat siis kasvavat samalla tilalla teuraskypsiksi asti.